Kun viides vuosi alkaa täyttyä, on hyvä summata hyvät, pahat ja rumat nippuun. Työajossa auto on palvellut paremmin kuin hyvin niin talvella kuin kesälläkin. Supercharger-verkosto on palvellut hyvin pohjois-etelä-suunnassa ja ABC-verkosto on täydentänyt länsi-itä-suunnan. Ja vaikka viime aikojen FUDi onkin pelotellut sähköautoilijaa kaikesta mahdollisesta murheesta, niin en ole viiteen vuoteen jäänyt tien päälle, enkä ole koskaan ollut latausasemalla 30 min pidempään. Kokeilin jopa kerran kauhuskenaarioita: -25 C ja akku ilmeisimmin samassa lämpötilassa, ei esilämmitystä eikä muutakaan lämmittelyä. Latausasemalle saapuessa auto lämmitti akkua noin 10 min ja aloitti latauksen, joka nousi 60-80 kW paikkeille. Kuiskaten ”vieressä oleva auto latasi 25 kW teholla”. Ainoa asia, joka pitää muistaa talven tuskaisissa pakkasissa, kun ei halua istua kylmässä autossa odottamassa tai mennä kylmään autoon, on se, että lämmittäminen lisää kulutusta, ja se on hyvä huomioida matkalla.
HUOLLOT – edellisvuonna ei huoltoja ja tänä vuonna piti jarruneste vaihtaa. Hintaa kertyi 60 €. Kuudennen vuoden paikkeilla tulossa ilmastointilaitteen huolto, muistaakseni noin 250 €. Auton keskikulutus on pysynyt 16 kWh/100 km ja talven pakkasilla se heiluu 18-22 kWh:ssa. Kylmässä tallissa akun lämpötila vaihtelee nollasta muutamaan asteeseen ja 90 % latauksella se tarkoittaa 420-430 km ajoa. Kesällä akku on lämpimämpi, joten eiköhän se nouse taas lähemmäs 440 km:a. Tietysti tämä on tietokoneen arvio, joten -25 asteen pakkasessa ei pääse 420 km:a. Navigaattori kertoo, milloin ladataan, ja onhan se tarpeen, kun työmatkat vaihtelevat 100-1000 km.
LOMA – se ihmisen paras aika. Muutama reissu Tahkolle on tullut tehtyä, sen pohjoisemmas ei, koska ei oo mun juttu. Joten matkat siis Baltiaan, Saksaan, Puolaan, Ranskaan ja Espanjaan ovat jatkuneet aktiivisina. No, ei siinä ole paljon kertomista, kun laittaa navigaattoriin määränpään ja ajaa. Suurin osa Supercharger-verkostosta on nykyään 140-255 kW tehoisia, niin latausaika on 10-30 min aina muutaman sadan kilometrin välein. Sutjakkaan muotoinen auto kuluttaa moottoritiellä vain 17-18 kWh/100 km.
AJAMINEN – kun ei turhaan joudu jarruttelemaan ja 90 % ajaa vakkarilla, niin onhan se vaan helppoa ja mukavaa. Moottoriteillä ja varsinkin urattomilla Keski- Euroopan teillä autopilotilla ajaessa se on vielä rennompaa. Tehoa löytyy, kun tarvitaan.
NEGATIIVISTA – olen optimistinen persoona, mutta ei kaikki ole täydellistä. Kaikkein minulle sopimattomin asia autossa on ollut penkki, jolla istun. Olisin halunnut kangaspenkin ja leveän sellaisen. Oli myös tuskaisa taival löytää ja asentaa pihaan mikroaaltotutka ulkovaloja varten (sähköautossa ei ole lämpöä). Takapyörien laakerit kestivät 150 000 km, onko tämä normaalia?
LOPUKSI – sähköauto on parasta, mitä insinööri on saanut aikaan viimeiseen 30 vuoteen automaailmassa, piste. Edellinen hyvä idea oli ruiskutus (se penteleen ryyppy).
Sähköllä liikkeelle 